Transparency Suomen kolmas seminaari järjestettiin 28.9.2005 Helsingissä
SAK:n tiloissa teemalla Tiedotusvälineiden rooli korruption ehkäisemisessä
ja paljastamisessa.
Paikalla oli 33 osanottajaa sekä viisi alustajaa. Puhetta johti TI Suomen
johtokunnan jäsen Auli Korhonen SAK:sta.
Seminaarin avasi yhdistyksen varapuheenjohtaja, johtava kihlakunnansyyttäjä Antti Pihlajamäki. Hän kertoi kaksi vuotta sitten perustetun yhdistyksen tähän astisesta toiminnasta. Yhdistys toimii vapaaehtoispohjalta ja rahoittaa toimintansa seminaarien osanottomaksuilla ja jäsenmaksuilla.
Pihlajamäki kertoi yhdistyksen tekevän jatkuvasti yhteistyötä valtiovallan kanssa.Muun muassa yhteistyö ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston kanssa on tiivistä, koska Suomen asema vähiten korruptoituneena maana kiinnostaa laajasti. Yhdistys on vastaanottanut vieraita eri puolilta maailmaa ja kertonut Suomen tilanteesta. Antti Pihlajamäen mukaan julkinen keskustelu lahjonnan ja korruption vaaroista on viime aikoina kiitettävästi lisääntynyt. On pohdittu, yritetäänkö etujen tarjoamisella vaikuttaa toiminnan ja päätösten sisältöön.
SAK:n viestintäpäällikkö Sari Aalto-Matturi kertoi avauspuheessaan, miksi ammattiyhdistysliike on kiinnostunut toiminnasta Transparencyssä. "Ay-liike haluaa toimia ja tukea politiikkaa, jossa sosiaalinen ja kulttuurinen oikeudenmukaisuus sekä yhdenvertaisuus voisi toteutua."
"Epärehellinen kilpailu ja epäeettinen toiminta työelämässä on teema, joka SAK:laisessakin keskustelussa on ollut vahvasti viime vuosina esillä. Suomalaiselle palkansaajaliikeelle on tärkeää, että globalisoituvassa maailmantaloudessa noudatetaan rehtejä pelisääntöjä. Jos työnantajavelvoitteensa täyttävät työnantajat joutuvat kilpailemaan epärehellisin keinoin tulosta tekevien yritysten kanssa, kärsijöitä ovat rehelliset yritykset - ja niiden työntekijät."
Aalto-Matturin mukaan suomalaisella medialla, myös suomalaisella ay-medialla
on tärkeä tehtävä suomalaisten tietoisuuden kasvattajana.
"Me suomalaiset emme ole tottuneet miettimään lahjontaa tai korruptiota
emmekä havaitsemaan sitä.
Suomalainen palkansaaja saattaa kohdata näitä ilmiöitä esimerkiksi
työskennellessään monikansallisessa yrityksessä tai matkustaessaan
työtehtävissä.", sanoi Aalto-Matturi.
"Julkinen keskustelu voisi johtaa siihen, että yrityksen työntekijät
rohkaistuisivat nostamaan esiin havaitsemaansa epäeettistä toimintaan.
Kun luottamusmiehet ja työntekijät tuntevat pelisäännöt
ja korruption monet ilmentymät, he voivat myös reagoida, kun pelisääntöjä
rikotaan.
Lähdesuoja nousee tässä olennaiseksi kysymykseksi - uskaltaako
työntekijä tuoda julkisuuteen havaitsemansa epäeettisen toiminnan
vai onko parempi vaieta työpaikan menettämisen pelossa."
Hän mainitsi, että kansainvälisellä ay-liikkeellä on
myös oma lahjonnan ja korruption vastainen organisaatio Unicorn, josta
löytyy tietoa www.againstcorruption.org
Liikenne- ja viestintäministeriön ylijohtaja Harri Pursiainen muistutti puheenvuorossaan tiedotusvälineiden tehtävästä kansanvallan apuvälineenä, neljäntenä valtiomahtina. Sitä roolia niiden pitäisi edelleen tavoitella. Rooli on vastuullinen ja voi johtaa valta-aseman väärinkäyttöön.
Hän myös muistutti, että viestintäpolitiikan kannalta on keskeistä, että media voi hyvin. Tietoturvapolitiikka on nostettava viestintäpolitikan kärkeen, korosti Pursiainen.
Emeritus Euroopan oikeusasiamies Jacob Söderman pohdiskeli esityksessään
Sananvapautta hyvässä ja pahassa.
Hän aloitti Ruotsin Painovapausasetuksesta vuodelta 1766, joka syntyi kokkolalaisen
Antti Chydeniuksen aloitteesta. Asetuksessa määriteltiin virallisten
asiakirjojen julkisuus hyvin laaja-alaisesti. Asetus herätti paljon huomiota
erityisesti Euroopassa. Se on ollut pohjoismaisen avoimuuden peruskivi kautta
vuosisatojen.
Eurooppalaisilla ja amerikkalaisilla on ollut ero suhtautumisessa sananvapauteen.
Amerikkalaisilla on ollut kaupallisempi ote, totesi Söderman.
Hän pohdiskeli sananvapauden laajuutta ja totesi Suomessa erityisen merkitykselliseksi
sen, onko sananvapauden rajoittaminen välttämätöntä
demokraattisessa yhteiskunnassa.
Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyy sananvapauden käytössä
sekä velvollisuuksia että vastuuta.
Hän myös muistutti Suomen perustuslain takaavan jokaiselle kansalaiselle
yksityiselämän suojan, jossa jokaisen yksityiselämä, kunnia
ja kotirauha on turvattu. Hän käsitteli julkisissa tehtävissä
olevien yksityisyyden suojaa ja sen suhdetta toiminnan arviointiin.
"Media on julkisen elämän vahtikoira: merkittävistä
asioista, joilla on julkista mielenkiintoa, saa kirjoittaa, mutta yleisön
uteliaisuuden tyydyttäminen ei oikeuta yksityiselämän loukkaamiseen",
muistutti Söderman.
Hän korosti tietolähteiden suojaa, mutta muistutti myös, että lähteisiin on aina suhtauduttava kriittisesti. "Tietolähteet eivät välttämättä aina edusta yhteiskunnan moraalista huippua."
Södermanin alustus kokonaisuudessaan.
Professori Ullamaija Kivikurun aiheena oli Piilomainonta mediassa.
Hän puhui journalismin tuotteistamisesta ja viittasi mm. Financial Times-lehden linjaukseen, jonka mukaan pyytettömän journalismin aika on ohi. "Product placement" alkaa tunkea alalle kuin alalle. Hän piti vaarallisena ns. indien - independet producerien - voimakasta asemaa esimerkiksi tv-dokumenttien tuotannossa. "Harvoin ne saavat koko rahoituksensa päärahoittajalta", sanoi Kivikuru.
Hän arvosteli kiireen kaapuun puettua journalismia, jossa yhä useammin
ollaan vain yhden lähteen varassa. Pyritään liiaksi samanaikaisjournalismiin
(CNN-tyyli).
Mediasta on tullut markkinoinnin kynnysmatto pyhän uutisen nimissä,
valitettavasti myös kulttuuritoimituksissa, pahoitteli Kivikuru.
Kivikurun alustus kokonaisuudessaan.
Toimittajan puheenvuoron käytti Tuomo Pietiläinen Helsingin Sanomista aiheella Lahjonta ja uhkailu - miten uutisten sisältöön yritetään vaikuttaa?
Hän käänsi otsikkonsa muotoon Keppiä vai porkkanaa toimittajille. Esityksen pääpainona oli erilaiset tavat, joilla esimerkiksi taloustoimittajan työhön voidaan yrittää vaikuttaa mm. uhkailemalla tai lahjomalla. Esimerkkeinä Pietiläinen mainitsi ns. luottotoimittajien käytön ja vaatimukset juttujen tarkastamisesta etukäteen.
Äärimmäisissä tapauksissa voidaan toimittajia uhata myös rikosilmoituksella ja siviilihaasteella.
Toimittajiin voidaan yrittää vaikuttaa myös erilaisen lahjonnan avulla, esimerkkeinä oopperamatkat ja kosteat illalliset. Pietiläinen piti hyvänä rajanvetona sitä että jos vastaanotetusta kestityksestä tai lahjoista pystyy kertomaan julkisesti on kestitys pysynyt kohtuuden ja lain rajoissa.
Pietiläinen mainitsi, että Taloustoimittajat ry julkaisee vapaaehtoista rekisteriä jäsentensä osakkeenomistuksista. Hän kertoi Financial Timesin käytännöstä kierrättää toimittajia ja heidän seurattaviaan vastuualueita viiden vuoden välein. Tällä pyritään pitämään yllä luotettava tiedonvälitys, jotta toimittajien välit eivät kävisi liian läheisiksi yritysten kanssa.
Pietiläinen mainitsi vielä, että toimittajat ovat hieman erilaisessa asemassa kuin esimerkiksi virkamiehet lahjonnan suhteen, koska nykyisen lain mukaan heitä ei voi syyttää korruptiosta ilman kärsineen osapuolen nostamaa syytettä. Tähän Antti Pihlajamäki muistutti että asiaan voi olla tulossa muutos, kun YK:n korruption vastainen yleissopimus etenee eduskunnassa. Tämän myötä yksityisen sektorin lahjonta muuttuu virallisen syytteen alaiseksi.
Alustusten jälkeen käytiin vilkasta keskustelua. Seminaarin osanottajat esittivät useita kommentteja ja lisäkysymyksiä.
Auli Korhonen viittasi päätössanoissaan OECD:n tarkennettuihin
lahjonnanvastaisiin ohjeisiin ylikansallisille yhtiöille ja valmisteilla
olevaan korruption vastaiseen YK:n yleissopimukseen.
Kuvia seminaarista:
