Suomalaisessa korruptio-osaamisessa on parantamisen varaa

Allekirjoittanut on monesti pohtinut sitä, miksi Suomessa ei suhtauduta korruptioon vakavammin. Vastaus voinee liittyä esimerkiksi siihen, että suomalainen korruptio-osaaminen ei ole riittävällä tasolla. Vai onko? 

Korruptiolla terminä on negatiivinen kaiku, ja se mielletään tyypillisesti sarjaksi epämiellyttäviä asioita ja ilmiöitä, joita ei välttämättä haluta tai edes ymmärretä assosioida osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Lisäksi korruptio vaikuttaisi olevan käsite, joka mielletään tyypillisesti sen laveassa merkityksessä. Tällöin korruption käsite tunnetaan näennäisesti ilman, että sen tosiasiallista sisältöä ymmärrettäisiin. Lukija voisikin tässä kohtaa opiskella tai palauttaa mieleensä kertauksen vuoksi korruption määritelmän. 

Korruptiosta keskusteltaessa usein huomaa, kuinka korruptio tyypillisesti liitetään ainoastaan lahjontaan tai lahjonnan kaltaisiin ilmiöihin. On hyvä muistaa, että lahjontaa voidaan kuitenkin pitää vain korruption kriminalisoituna ytimenä. Lahjonnassa on kyse palkkiosta tai lahjasta, joka on annettu tarkoituksena vaikuttaa vastaanottajan toimintaan tai käyttäytymiseen. Lahjuksen ottajaa ei voi olla olemassa ilman lahjuksen antajaa, mutta korruptiota voi. Kaikki niin sanottu korruptiivinen toiminta ei välttämättä ole rikosoikeudellisesti rangaistavaa, vaikka toiminta olisi moitittavaa tai epäeettistä.

Korruption liittäminen lahjontaan ei siis sikäli ole väärin, mutta sen todellisen problematiikan kannalta tässä voidaan päästä asian ytimeen. Lahjonta on korruptiota, mutta korruption samaistaminen pelkästään lahjontaan on verraten kapeakatseinen lähestymistapa erityisesti siksi, että Suomessa avointa katukorruptiota tai lahjontaa ei juuri esiinny. Voidaanko tällöin sanoa, että Suomessa ei ole korruptiota? 

Suomen maine vähäisen korruptiotason maana on ihailtavaa ja tavoiteltava tila, mutta tilastot eivät kerro kaikkea tai mittaa korruption esiintyvyyttä välttämättä riittävän tarkasti. On mahdollista, että korruptio koetaan arjesta irrallisena ja etäisenä ilmiönä tai koetaan muutoin vaikeasti havaittavaksi siksi, että sitä ei yksinkertaisesti tunneta riittävän hyvin. Kaikki korruptio ei ole näkyvää ja kansalaisten silmin arkipäiväistä, ja erityisesti Suomessa korruptio on ilmentynyt pääsääntöisesti diskreetisti. Tietyt toimintamallit, -tavat tai -käytännöt voivat niin yritysmaailmassa kuin julkishallinnossakin olla korruptiota tai vähintään kuulua niin kutsutulle ”harmaalle alueelle”, vaikka tiettyä asiaa ei suoraan nähtäisi tai miellettäisi korruptioksi – ja siinä ongelma piileekin. Korruption havaitsemis- ja tunnistamishaasteet ovat vahvasti sidoksissa tietoisuuteen ja osaamiseen, minkä vuoksi osaamista tulisi kauttaaltaan lisätä. On vaikea torjua ilmiötä, jota ei tunneta. 

Korruptiotietoisuutta ja -osaamista tulisi lisätä kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja erityisesti virkakoneiston keskuudessa, koska virkamiesten roolia korruption havaitsijoina ja torjujina voidaan pitää keskeisenä. Toki työkalujen ja ilmoituskanavien tulee myös olla kunnossa. Vaikka korruptiosta ja sen torjunnasta puhutaankin ajoittain paljon, panostetaan virkamiesten koulutukseen asian tiimoilta suhteellisen vähän. Jokaisen virkamiehen tulisi tuntea keskimääräistä laajemmin korruptio ilmiönä ja ymmärtää vähintään perusmuotoiset keinot ja menetelmät sen torjumiseksi, vaikka korruption torjunta ei pääsääntöinen työnkuva olisikaan. Tämä voisi toteutua esimerkiksi virkamiesten perehdytyksen yhteydessä järjestettävänä koulutuksena sekä eri hallinnonaloilla järjestettävinä jatkuvina ja ajantasaisina koulutuksina. Koulutuksella on tapana maksaa itsensä korkojen kera takaisin, ja tässä asiayhteydessä merkitys korostuisi entisestään. Osaamisen ja tietoisuuden parantamisen lisäksi virkamiesten tulisi opetella tarkastelemaan myös omaa toimintaansa kriittisesti ja tarkemmin, jotta esimerkiksi esteellisyysongelmia tai muita epäsuotuisia tai lainvastaisia tilanteita ei pääsisi syntymään vain tiedon tai osaamisen puutteen vuoksi. 

Korruptio-osaamisen lisääminen virkamiesten keskuudessa voisi tuoda merkittävää lisäarvoa etenkin Suomessa, koska edistynyt tietotaito korruptiosta ja sen torjunnasta lainsäädännön tukena voisi auttaa korruption etupainotteisessa eli ennaltaehkäisevässä torjunnassa. Lainsäädännön tueksi tarvitaan pehmeitä vaihtoehtoisia keinoja sekä edistynyttä tietotaitoa, sillä Suomessa lainsäädäntö ulottuu lähtökohtaisesti vain sellaisiin korruptiotekoihin, joita harvakseltaan ilmenee. Tarvitsemme parempaa koulutusta, tiedotusta ja valistusta korruptiosta myös siksi, että vastuu sen torjunnasta on yhteinen. Kaikki korruptio on vakavaa ja yhteiskunnallisesti haitallista, eikä korruptiolle tule suoda yhteiskunnassa pienintäkään jalansijaa. Tie täysin korruptiovapaaseen yhteiskuntaan on haastava, mutta tietoisuuden ja osaamisen lisääminen muiden keinojen tukena voisi olla hyvä alku.

Miika Remes

Kirjoittaja toimii tarkastajana Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueella.