Nimeni on Jarmo Mielonen ja olen Transparency International Suomen puheenjohtaja. Tulin valituksi puheenjohtajaksi keväällä pidetyssä yhdistyksen vuosikokouksessa. Olen koulutukseltani juristi ja kesäkuun ensimmäisenä päivänä tuli 40 vuotta täyteen verohallinnon palveluksessa, siitä vuodesta 1979 alkaen verotarkastukseen liittyvissä tehtävissä. Minulla on myös useampivuotinen kokemus oikeusministeriön perustamassa korruptiontorjuntaverkostossa.
Minuakin siis kiinnostaa, mikä TI Suomi on ja miten se edistää korruptiontorjuntaa. Olen kuullut sanottavan, että yhdistys on ns. ”hyväosaisten ja yritysten” kahvikerho, joka ei varsinaisesti osaa tai uskalla ottaa kantaa todellisiin ongelmiin korruption torjunnassa.
Kansainvälisen korruptiobarometrin perusteella voisi kuvitella, että todellisia ongelmia ei olekaan. Onhan Suomi ko. barometrin perusteella kärkimaiden joukossa vähiten korruptoituneena. On kuitenkin myös esitetty näkemys, että barometri mittaa vain ns. katukorruptiota. Sen sijaan rakenteellinen korruptio jää siltä pimentoon. Juuri ilmestynyt OECD:n raporttikin väittää, että rakenteellinen korruptio saa rehottaa Suomessa rauhassa ja Suomi maana on hyvin passiivinen sen torjumiseksi.
Minulla itsellänikin on osin kokemusta ja myös muiden tarinoita rakenteellisesta korruptiosta. Olin aikanani nuorena virkamiehenä mukana iltatilaisuudessa, jossa yrityksen edustaja totesi, että tilaisuus ei suinkaan ole korruptiota, mutta hän ei pahastu, jos seuraavana aamuna hänen jättämänsä hakemus ei jää kasan alimmaiseksi. Toisessa tapauksessa tuttavani olivat ostamassa asuntoa. He maksoivat kauppahinnan rakennusliikkeelle. Jonkin ajan kuluttua he tiedustelivat, mikä oli asunnon tilanne. Vastaus oli; älkää olko huolissanne. Alueella tosin on rakennuskielto, mutta kuoppa on jo kaivettu. Ja asunto valmistui ajoissa.
Edellä kerrotut tapaukset ovat 1970-luvulta, mutta vahva epäilys on, että vaikutusvallan väärinkäyttöä ja lahjontaa esiintyy myös nykyään. Tähän viittaa myös edellä mainittu OECD:n raportti. Kysyä myös voidaan, johtuuko tapausten esille tulo siitä, että niitä on enemmän vai siitä, että näihin asioihin kiinnitetään enemmän huomiota.
Mikä on sitten TI Suomen rooli? Käsitykseni mukaan, TI Suomen tehtävänä on ensisijaisesti kiinnittää huomiota korruption torjuntaan ja sen tehostamiseen. Tämä tapahtuu mm. osallistumalla hankkeisiin ja projekteihin, joissa korruption torjunta on esillä. Kansalaisjärjestönä TI Suomi ottaa kantaa ja antaa lausuntoja mm. erilaisista lainsäädäntöhankkeista.
OECD:n raporttiin yhtyen henkilökohtainen näkemykseni on, että korruption torjunta todellakin on Suomessa liian passiivista. Tämä koskee myös lainsäädäntötasoa. Ensinnäkin Suomeen tarvittaisiin oma korruptiontorjuntalaki, jonka yhteyteen implementoitaisiin mm. Suomen hyväksymät eri kansainväliset korruptiontorjuntasopimukset. Rikosoikeudellisena uudistuksena tulisi säätää rangaistavaksi vaikutusaseman väärinkäyttö sekä julkisella että yksityisellä puolella.
Kokemukseni perusteella voin todeta, että nykyisin toimiva korruptiontorjuntaverkosto on liian hajanainen, sekä valtuuksiltaan ja resursseiltaan heikko koordinoimaan valtakunnallista korruptiontorjuntaa. Tähän tarvittaisiin erityinen korruptiontorjuntaelin, jonka tehtäviin kuuluisi mm. korruptiosta tiedottaminen ja kansalaisten valistaminen sekä korruptiota koskevan tutkimustoiminnan koordinointi ja rahoitus.
Käsitykseni mukaan TI Suomen tehtävänä on edellä mainitsemieni tavoitteiden edistäminen. Työ vaatii väkeä ja resursseja. Yhdistyksen ainoa tapa saada lisää resursseja on uudet jäsenet ja heidän jäsenmaksunsa. Kannustankin siis liittymään aktiiviseksi jäseneksi ja tulemaan mukaan toimintaan. Oma ajatukseni on, että yhdistys toimii kaikkien jäsentensä kautta eikä vain puheenjohtajan ja hallituksen jäsenten.
Ystävällisin terveisin
Jarmo Mielonen
puheenjohtaja
TI Suomi
