Poliisiammattikorkeakoulun koordinoimassa VN-TEAS rahoitteisessa Korruptiotilanteen seurannan indikaattorit Suomessa(KORSI) -hankkeessa selvitettiin Suomeen soveltuvia korruption seurannan menetelmiä ja indikaattoreita. Hankkeessa julkaistiin kolme raporttia 19.11.2020. Raportit löytyvät Valtioneuvoston kanslian sivuilta.
Omassa kakkosraportissani Kokonaisvaltaisia menetelmiä korruption seurantaan kannustan viranomaisia pohtimaan korruptiota laaja-alaisena ilmiönä sekä arvioimaan korruption vastaisia toimia niiden vaikuttavuuden näkökulmasta. Liian usein korruptionvastaisia toimia mitataan rasti ruutuun menetelmällä – OECD:n ja GRECO:n vaatimat lakimuutokset on tehty, EU:n vaatima ilmoittajansuojelu valmisteilla, poliisin tilaistoissa paremmat korruptiokirjaukset. Kaikki korruption vastaiset toimet ovat tärkeitä, mutta vain kokonaisvaltainen arviointi mahdollistaa sen selvittämisen, onko toimilla vaikutusta.
Vuoden lopulla julkaistava Suomen ensimmäinen korruption vastainen strategia ja siihen liittyvä toimintaohjelma tulevat tarvitsemaan vaikuttavuutta mittaavia indikaattoreita. Tehokkuusindikaattorit kertovat, tehdäänkö asioita oikein, mutta ne eivät kerro, tehdäänkö oikeita asioita. Tähän tarvitaan vaikuttavuusindikaattoreita sekä sektorikohtaisia riskiarvioita, joista on hyötyä erityisesti korruption vastaisten toimien kohdentamisessa ja arvioinnissa. Riskiarvioita tehtäessä korruption vahingollisuuden mittaaminen vaatii myös vaikuttavuusmittareita.
Ennen kuin voidaan edes kysyä, millaisia vaikutuksia esimerkiksi rakenteellisella korruptiolla on Suomen talouskasvuun tai perimättä jääneisiin verotuloihin, täytyy korruptio ensin tunnustaa ongelmana suomalaisessa yhteiskunnassa sekä tunnistaa talousrikosten ja muiden väärinkäytösten lomassa. Korruptio määritellään monesti valta-aseman väärinkäytöksi, mutta esimerkiksi vaikutusvallan väärinkäyttöä ei ole Suomen laissa sellaisenaan kriminasioitu. Suomen rikoslaissa ei ole erillistä korruptiorikokseksi määriteltyä rikoslajia, vaan lahjusrikosten lisäksi monet muutkin rikokset voidaan tulkita korruptioksi. Korruption tunnistaminen ei siis ole helppoa, eikä kaikki korruptio edes täytä rikoksen tunnusmerkistöä. Se on silti epäeettistä toimintaa.
Kompleksinen todellisuus täytyy ottaa huomioon, kun korruptiotilanteen kehitystä katsotaan yhteiskunnassa. Strategiat perustuvat aina tulkintoihin ja valintoihin, miten ongelma on alun perin ymmärretty. Toimintapolitiikka perustuu tähän tulkintaan. Korruptionvastainen strategia on tärkeä askel ongelman tunnustamisessa ja tunnistamisessa.
Päivitetyn tilannekuvan ylläpitäminen on kuitenkin tärkeää, jotta korruption vastaista toimintapolitiikkaa voidaan tarpeen mukaan päivittää. Tilanteen seuraamiseen tarvitaan sekä viranomaisresursseja ja -yhteistyötä, että yhteistyötä kansalaisjärjestöjen, kuten Transparency International Suomen ja Research Initiative on Organised Crime eli RIOC ry:n, kanssa, jotka toiminnassaan seuraavat korruptiotilannetta eri näkökulmista. Tuloksiin perustuvat politiikkaprosessit kuten korruption vastainen toiminta tarvitsevat säännöllistä ja kriittistäkin arviointia, jotta toiminnan tehokkuutta voidaan mitata ja päivitettyjä päämääriä asettaa niin, että niiden saavuttamiseen allokoidaan myös tarvittavat viranomaisresurssit.
Tanja Tamminen
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori Pariisin Science’s Po:sta, dosentti Turun yliopistolla, RIOC ry:n hallituksen puheenjohtaja ja TI Suomen hallituksen varapuheenjohtaja
